Omaa valoa miljööseen - Miksi ihmeessä?

Koulutuksen tavoitteena on, että valokuvaaja osaa omalla valaisullaan täydentää vallitsevaa valoa siten, että se sulautuu luontevasti vallitsevaan valoon. Tämä vaatii paljon harjoittelua, koska ensin valokuvaajan on osattava analysoida aika tarkasti millaisessa valo-olosuhteessa milloinkin ollaan. Vasta sen jälkeen hän voi tehdä valintoja sen suhteen, mitä haluaa omalla lisävalaisullaan kuvassa saavuttaa ja millä teknisillä keinoilla sen voi toteuttaa. Aina oman valon lisääminen ei olekaan tarpeen jos vallitseva olosuhde tarjoaa juuri halutun kontrastin ja tunnelman ja tuo esiin juuri sitä asiaa kuvassa, jonka valokuvaaja haluaakin korostuvan. Kun valokuvaaja hallitsee miljöössä kuvaamisen omaa lisävalaisua hyödyntäen sekä ilman sitä, hänellä onkin käytettävissään vahva työkalupakki, jolla hän pystyy kaikissa olosuhteissa ilmaisemaan kuvillaan juuri tavoitteena olevia asioita.

Koska monellakaan valokuvaajalla ei ole mahdollisuutta kuvauksissa käyttää assistenttia, on hyvä miettiä miljöökuvauksessa käytettävää kalustoa siten, että se on yksin helposti kuljetettavissa. Usein ratkaisuna toimii yksi akkukäyttöinen valo erillisellä jalustalla, tai kaksi valoa, joista toinen nököttää kameran päällä. Valojen käyttöä kuvaustilanteessa helpottaa paljon jos valitsee miljöökäyttöön valot, joita pystyy ohjaamaan joko suoraan kameran valikoista, kameran päällä olevasta master-salamasta tai kameran päällä olevasta radiolähettimestä. Joissain laitteissa käytetään valojen ohjaamiseen radiosignaalin sijaan infrapunayhteyttä. Sisämiljöissä infrapunayhteys usein toimii hyvin, mutta ulkona sen kantavuus aiheuttaa ongelmia ja rajoittaa valaisua.

Miljöökuvausta suunnitellessa kannattaa aina hyödyntää miljöön ominaisuudet ja vallitseva valo mahdollisimman hyvin niin, että kuvan pääkohde jo niiden ansiosta nousee hyvin esiin kuvassa. Kameran valotusajalla säädetään tausta halutun tummuiseksi ja saadaan aikaan haluutu vallitsevan valon tunnelma. Tekniikkaa opetellessa ensimmäisen kuvan voi ottaa ilman omaa valoa niin, että vallitseva valo toimii jo mahdollisimman hyvin. 

Kannattaa myös miettiä, haluaako käyttää vallitsevaa valoa päävalona, täytevalona vai korkovalona. Pelkällä vallitsevalla valolla otetusta kuvasta voi seuraavaksi katsoa, millä tavalla valaisua voi omalla valolla parantaa. Kannattaa kiinnittää huomiota myös vallitsevan valon laatuun. Kovassa auringonpaisteessa omakin valo voi olla kovaa, mutta pehmeässä valossa oma valo on muokattava pehmeäksi esim. sateenvarjolla tai softboxilla, jotta se sulautuu vallitsevaan valoon kauniisti.

Kirkkaassa auringonvalossa kuvaaminen vaatii omalta lisävalolta melko paljon tehoa. Aurinkoisissa olosuhteissa on melkein poikkeuksetta käytettävä salamavaloa, koska jatkuvan valon laitteissa teho ei yleensä riitä. Laitteen hankinnan yhteydessä onkin syytä varmistua, että miljöössä käytettävä salamavalo sekä radiolähetin mahdollistavat high speed synkan, eli kuvaamisen nopeammilla suljinajoilla kuin kameran nopein salamasynkroniaika. Silloin nopealla suljinajalla saadaan auringon valon voimakkuutta vähennettyä ilman, että aukkoa tarvitsee himmentää täysin. Salamalta vaaditaan tehoa mielellään vähintään 300 ws. Tehoreservit on yleensä tarpeen nopeita suljinaikoja käytettäessä, muuten valo on tuotava hyvin lähelle kuvattavaa.

Onhan siinä opeteltavaa - ja siksihän opiskelemaan juuri lähdetäänkin.

- Jarkko